Siinä pysähtyy,
Kun kuoleman enkelin serkku,
Ystävääsi lekalla kumauttaa.
Se pistää miettimään,
Elo harvoin hääviä on,
Ilman ystäviesi jumalaista seuraa.
Pahaa ei onneksi mikään tapa,
Ja hyvällä en täältä minäkään lähde,
Vuosia on siis jäljellä,
Mutta niitä aivan varmasti yhä enemmän arvostan.
perjantai 3. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti