lauantai 27. marraskuuta 2010

Tuli mieleen kellosta

Teennäistä taivaan varalla.
Pierua perkelettä.
Kai taivaallista.

Soittoa.

Se soitto saa miehen sekaisin,
Se soitto antaa sinulle avaimen,
Se avain ei ole monistuskelpoinen,
Se ei adoptoi idealismia.

Sen soitto hämmentää.

Idealismin gramofoni,
Karjuu ja huutaa,
Kiroilee ja suutelee.

Se on rajaton.

Se ei avaa vaarallisuuttasi,
Se ei puhu eikä nai.

Sen soitto soi.

Ei kommentteja: