Laupeuden lähettiläs

Verhoan saastani,
Kukitan luontoni,
Paheitani piiritän,
Muuttua taas yritän,
Teidän kaikkien pikkurillit,
Ihan kohta takaisin annan.

Sarastuksen aavistus

Luovuus on tuskaa,
Tai vähintäänkin asteittaista erakoitumista.

Aina hakemassa uutta suuntaa,
Mutta eihän se kehä koskaan siihen pääty,
Mistä edellinen taivaankappale nimensä sai,
Eikä niitä noin vain nimetä voi.

Tinkiä voi paljosta,
Ja se on sen arvoista,
Tai ainakin helppoa,
Vaikka sanat kuljettavat verta,
Joka ei useimpien huulilla koskaan säily.

Kun sanon, että ymmärrän maailmaa,
Riudun pääkallojen keskellä,
Ja koetan tulkita maailmaa.

Näin ambivalentit käsitykset,
Eivät hetkessä avaudu,
Helvetin tulissa eivät ne ilman ystäviään pala.

Geeneihin ohjelmoitu kohtaaminen

Tulossa on hän, jonka tuloa emme voi estää.
Lievästi ontuva ystävämme,
Jonka lähellä viisaus on aina läsnä.

Hänelle kelpaa vain kääntöpuoli.
Hän on tunnettu nuoruuden lähteestään.
Hän on se toinen, valistuneempi versio suuresta ja mahtavasta.

Tsemppiä, Piruseni!

Aisteille antautuminen,
On emotionaalista vapautumista,
Nautintojen kirouksista.

Paheet syntyvät intohimoista,
Apatialla ei ole sädekehää,
Anna siis mennä, kun vielä jaksat!