Kotiutus

Rakensin talon,
Sitä kodiksi kutsuin,
Se syttyi palamaan.

Sinä vaikeroit liekeissä,
Mitä se kertoo sinusta?

Roikkuva armon kukkanen

Vasta kuilun reunalla huomaat,
Että olemalla oma itsesi,
Tuhoat illuusion,
Joka meille kaikille oli valitettavan todellista.

Sankari

Oli hauska seurata,
Kuinka hän itseään tuhosi,
Kunnes olin hänen housuissaan,
Ja hepatiitin sain.

Opetuslapsi

Katso oikealle ja vasemmalle,
Ennen kuin otat sen viivan,
Jolla ei ole palautusoikeutta.

Kauko

ESILEIKKI

Kauko katsoi,
Se meno hämmensi,
Hän söi palan sormestaan,
Ja joi isyyden merkiksi.

Jotkut puhuvat,
Kuin se olisi aikuistumisen avaava riitti,
Hän tulkitsi tätä avointa naista eri tavalla.

Naisten tavat,
Ne erilaiset,
Ne naiset,
Ne vasta hämmentävät.

Älä tulkitse naista,
Älä syö palaa sormestasi,
Anna sormesi syötäväksi.

Älä tulkitse naista,
Älä hämmenny menosta.
Katso kauas,
Älä puhu,
Älä tulkitse,
Älä avaa,
Älä ymmärrä,
Tunne!

LIHAN LEIKKAAMINEN

Kauko sanoi hyvästi,
Tätä geeniä minä hyväilen,
Koska miehuuden mittari on täällä taas,
Irrotettuna,
Mutta meille jaettuna.

Annathan tänään ytimesi,
Vaikka raajarikkosiskosi kanssa vehtaan?

Geenit sain,
Koska joku nai.

Kuvottavat lihasäkit hekumoimassa,
Hikoilemassa,
Huohottamassa,
Kuolaamassa.

Voin valita mitä teen.
Mitä sanon,
Halaanko vain halatakseni,
Vai siksi, että se kuuluu asiaan.

Kauko on vain yksi.
Kauko ei ole naapurin alkoholisoitunut maanvilvelijä,
Se jolla on tyrä.
Kauko ei ole kylän pankkineiti,
Joka sai palkankorotuksen yhtymällä.
Kauko ei ole isänsä, äitinsä, siskonsa, veljensä,
Häkkisen Mika, Äiti Teresa.
Kauko on Kauko,
Mutta Kauko katsoo kauas,
Kauas Kauko katsoo.

KAUNEUDEN KOHTAAMINEN

Kauko katsoi hänen sormiaan,
Ne kuusi, epäsovinnaista raajaa,
Jotka hänen mieltään kutkuttivat.

Todellakin antaa uskoa hän,
Joka ihmisten hienoja puolia jakaa.
Ei ole tuomari veljenä näissä rituaaleissa.

Pala konkreettista lihaa,
On pala himosta,
Joka roihuaa uudestaan,
Kun me kokoonnumme antaumustemme keskelle.

Emme himoitse lihaa,
Himoitsemme sitä mitä liha tarkoittaa.
Liha tarkoittaa elämää, erilaisuutta.

Liha haisee päätöksiltä.
Siltä, että kuvottava säkki suolavettä,
Se miltä näytämme,
On vain fasadi, ensivaikutelma.

Mieli ohjaa lihaa,
Liha liikuttaa mieltä.

Vartalo,
Ruumis,
Kasa lihasta,
Jännettä,
Rasvaa,
Alkuainetta,
On vain väline,
Työkalu,
Vasara.

Vasara ei lyö naulaa.
Ojentajalihas,
Kämmenen jänteet,
Kaurapuurosta saatu energia lyö häntä.

Ja kaiken takana on tahto,
Mutta mitä Kauko tahtoo?

PUNAISEN YTIMEN SAALISTUS

Kaukana syvyydessä,
Sulkijalihas kieltäytyy.
Siellä syvyydessä opetukset tuntuvat turhilta,
Kun leijaileva raaja,
Tunkee itsensä kiellettyihin paikkoihin,
Joita Kauko ei omista,
Vaikka hän kuinka niistä tykkää.

Miksi siis vain maksusta lausut,
Niitä mielestäsi ihania sanoja?

Vapaahuudatus

Anna mustelmasi kukkia,

Ja jossain oli jyrkänne,

Sano ny jotain saatana,

Ennen kuin putoat.

Vittuileva Korva

Hajusi sun,

Saa minut uusia korvia kohtaamaan,

Vaikka niiden keskellä,

Esanssisi erottuu,

Kuin märkä uni leprapotilaiden löytötavaratoimistossa.

Kyllähän minä sen näin,

Kun raajasi tippui betoniin,

Vaikka sen botoxilla täytin,

Ja konkreettista aistiasi syvästi ymmärsin.

Miksi et näe mitään?

Tasapainoton Tuoksusi

Taas levität korvaasi,
Se haisee yhä pahalta.

Syytä en tiedä.

Haisevat nyanssisi laittavat nuoren ihmisen ihmettelemään.

Tänä iltana haiseva korvasi,

Ei ole pääpuheenaiheena.

Kuula uskomaton

Tekstien läpi näen heijastuksen,
Rankkana naisena tutkin miehuuttasi,
Serkkusi kuva on taas täällä,
Ota se pois, jos et halua riidellä.

Ässällä vedän,
Myös mukavia ihmisiä,
Ihan oikeasti olet myrkkyä,
Vaikka uudestaan ammut ihania lapsiasi.

Mysteeri tuottaa nämä lapset,
Lapioi pois ne nahkahoususi,
Ikuisuus on läsnä,
Kun luonasi armahdan.

Tämä helvetti toimii!

Rienaava odotus

Räätälöity elämä,
Suggestoitu valinta,
Tuolta puolen hän likaa tuo,
Keskelle sielua ne tuppaavat jäämään.

Rajoitettu saastainen olo,
Yltäkylläinen syntinen saarnamies,
Täällä tonkiva itseensä uskoo,
Täällä himot sanovat sinulle takaisin.

Todellinen kohtaaminen

Siinä pysähtyy,
Kun kuoleman enkelin serkku,
Ystävääsi lekalla kumauttaa.

Se pistää miettimään,
Elo harvoin hääviä on,
Ilman ystäviesi jumalaista seuraa.

Pahaa ei onneksi mikään tapa,
Ja hyvällä en täältä minäkään lähde,
Vuosia on siis jäljellä,
Mutta niitä aivan varmasti yhä enemmän arvostan.