lauantai 18. syyskuuta 2010

Vittuileva Korva

Hajusi sun,
Saa minut uusia korvia kohtaamaan,
Vaikka niiden keskellä,
Esanssisi erottuu,
Kuin märkä uni leprapotilaiden löytötavaratoimistossa.

Kyllähän minä sen näin,
Kun raajasi tippui betoniin,
Vaikka sen botoxilla täytin,
Ja konkreettista aistiasi syvästi ymmärsin.

Miksi et näe mitään?

Ei kommentteja: