Tuli mieleen kellosta

Teennäistä taivaan varalla.
Pierua perkelettä.
Kai taivaallista.

Soittoa.

Se soitto saa miehen sekaisin,
Se soitto antaa sinulle avaimen,
Se avain ei ole monistuskelpoinen,
Se ei adoptoi idealismia.

Sen soitto hämmentää.

Idealismin gramofoni,
Karjuu ja huutaa,
Kiroilee ja suutelee.

Se on rajaton.

Se ei avaa vaarallisuuttasi,
Se ei puhu eikä nai.

Sen soitto soi.

Raja

Se näyttää kuin luovuttaisit.

Nämä tuomarit puolensa näyttävät.

Parhaalla tahdolla minä haluan,
Olla edes vierelläsi.

Päämäärät vääristävät oletettavan,
Räystäät nokittavat tämänkin viinan,
Ja samalla keikalla ostamme timantin.

Niin sanottu leverage

Väärien teiden tulkki,
Luonamme olet aina,
Sinä,
Hieno mies!

Kingi ei puheita kaipaa

Uutena suurena,
Me elämme!

Uskona suurena,
Me tulemme!

Päivänä ensimmäisenä,
Me tuhoamme!

Päivänä viimeisenä,
Me huudamme:

"Mene nyt jo helvettiin"!

Sementoitu draama

Fermentoitunut mies näkee,
Minkä omena puusta pudottaa.

Mies,
Ei ole itsekäs.

Ei ole tyhmä.

Mies,
Ei ole täällä.

Koska sellaista miestä ei ole.

Mies voi nähdä omat virheensä,
Mutta ei näsinneulaa omassa silmässään.

Mies jatkaa, tuskin oppii.

Mutta geenit ovat vain ne,

Itsekkäät,

Tyhmät,

Poissaolevat.

Me emme vaseliinia käytä,
Osaamme diagnoosisi ulkoa.