Ripustettuna mies odottaa

En jaksa enää,
Kuristathan hieman enemmän,
Iso kirjain on nimeni,
Jos hämärässä taivaassa hirtän itseni.

Sen kaiken löydän,
Vaikka kuulet itkuni,
Koska tarkoitus ei ollut koskaan,
Sitä kaikkea löytää.

On se perkele

Elämältä kaiken saaminen,
On alaviite saatanan päiväkirjassa.

Tässä mytologiassa se oli,
Vain pirun kasvojen heijastus,
Sekä johdanto tulevaan.

Kauneuden janoaminen,
Vaatii mukaansa pahuuden,
Koska huomisen ystäväni,
Hoitavat sen,
Tuomitsemisen.

Antaa sivujen kertoa,
Hapon täyttämiä pakoretkiä,
Yhden miehen kokemuksia,
Joihin saattaa samaistua.

Elämältä kaiken ottaminen,
On alleviivattu saatanan pääteoksessa:
"vaikka saan kaiken, en silti tunne empatiaa".

Lokki potki munille

Huomasin juuri,
Steven paskansi niskaani,
Tuo kuuluisa kaulaote,
Sakarin kaukainen lehtolapsi.

Avioton, lintuparka.

Sankaruutta on monenlaista

Nautintojen ehtyminen,
Johtaa kuoleman suunnitteluun,
Vaikka suurimmalle osalle meistä,
Se on jo nautinto itsessään.

Sinä sanoit ainoa,
Minä sanoin yksi monista,
Piippuun tuijottaminen,
On silti nautinto meille.

Uskothan jos tunnustan,
Tällä puolen piippua,
Ei myöskään ole hullumpaa.

Lasikaappien harhaluoti

Liberalismin vaara on siinä,
Että katsot vapauden suden suuhun,
Mutta se vapaus itsessään onkin sutta suurempi.

Äskeinen peto peri minulta maanisia juttuja,
Onneksi tajusin,
Että ne jutut ovat vain osa vapaata maailmaani,
Jonne kutsun kaikki paitsi konservatiiviset tuijottajat.

Samalla huomasin ampuneeni itseäni jalkaan,
Määrittelin liberalismin rajoittamalla muiden vapautta olla niin ahdasmielisiä kuin haluavat.

Epävireistä soittoa

Anna mulle pesää,
Ei tippuria tuu kesällä.

Ja vie ne makkarat vittuun,
Vai näyttääkö tää muka joltain heteromeiningiltä?

Ei sentään niin häiriintynyt

Tuu vessaan tekeen biisejä,
Hiljaisia sonetteja.

Ei höyrysty puu,
Vaikka kuinka otan vastaan.

Sahalla tai ilman,
Lähdetään mukaan
(jos joku näkee, niin kiellän kaiken).

Pian!

Serkkuni!

Osaa ottaa,
Jos tuntee.

Mutta on kyllä niin kaukainen,
Että en mäkään tunne.

Linjanveto on sukuvika!

Keisarin ylistys

Olen parempi kuin muut
Ja sanon sen ääneen

Toistan sen
Olen tärkeämpi kuin sinä

Suurin osa ei ole edes laulun arvoinen
Minä olen
Ja ylistysvirren itselleni teen

Vedenjakajalla

On jaloa olla satuttamatta
Sairas mieli ajattelee sen kauniina tekona
Pateettista tai ei
Mielikuvan palvonta
On itsensä löytämisen esiaste.

Valo

Isän kuolema
Saa uuden valon
Kohtalon korpimailla
Aikuistumisriittien armoilla

Selkä seinää vasten
Kuolemaa uhmaten
Väärin eletty
Puritanistien sylkykuppina