keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Me & The Boys

Volyymin vuoksi,
Luulin häntä pojakseni,
Myrskyisä tarina ei ollut tällä kertaa syynä.

Johnny valaisee,
Me kuuntelemme,
Takahuoneen pojat nauravat toki,
Cause They have been around.

Ilmavaa sifonkia ja kuivakkaa marenkia

Kosketus ei hetkauta,
Näköispatsas auttaisi hieman,
Karrelle palanut muotokuva kertoisi arvostuksesta,
Mutta korulauseet eivät patsastani polta.

Ilman ehtoja,
Saat nämä tikut,
Laupiaita olemme,
Me kuoresta muovatut.

Tragedia Hanoissa

Joskus se jäinen kuva,
Ei pala niin pienessä liekissä,
Joskus ne pienet detaljit,
Sumentavat verkon silmiesi edessä,
Vaikka avoimeksi jätit sen itseäsi varten.

Andy ja minä,
Testasimme luontoamme,
Harvoilta opimme,
Toisaalta harvojen oppia me todella tarvitsimme.

Se oli tuhkasta tehty

Lahjat eivät merkinneet meille samaa,
Sinä naiivisti kiitit,
Kun minä suolasirotinta jo puhdistin.

Vilpittömät eleet,
Sinä kuitenkin tunnistit,
Minä kyynikkojen kokouksissa taas avauduin.

Kuinka outoa olisi,
Jos en tätä lakonisesti lopettaisi?

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Verhottua sumua

Rinnassa brodeerattu sydän,
Näyttää jopa inhimilliseltä,
Vaikka hän kategorisesti kieltää,
Ketään koskaan säälineensä.

Joskus pilleripurkki tyhjenee,
Voimakkaat reaktiot kertovat toki jostain,
Tekojensa puolesta kai häntä voisi sääliä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Riittävän reilua

Vasta-argumentit häikäisevät,
Kannattiko sittenkään,
Vauhtisokeus ei ole vain sinun ongelmasi.

Klassiset dilemmat,
Tekevät sinulle kiusaa,
Anna niille isän kädestä ja jatka tulella leikkimistä.

Pässiä narussa

Neitsyiden itsemurhat,
Kaaoksen omituisina jatkeina,
Tippuvat usein eteeni.

Perhosefektien maalailemat taivaat,
Ja kieroutunut tietoisuus.

Validit kehäpäätelmät eivät lopulta kuitenkaan tyydytä.

Lammas

Liian julmat prioriteetit,
Hän jätti valitsematta,
Ethän sinä voinut tietää,
Ei hänkään jokaista tekoaan katunut.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Melkoinen velho

Haudattu on häpeä,
Arvokeskustelussa päivänvalo häikäisee.

Hedonismin hengessä,
Voi usein kullaksi muuttua.

Vaikka sinua halveksun,
En heitä ensimmäistä kiveä.

Polta minut loppuun

Candy oli hänen nimensä,
Kahden suunnan pelaaja,
Joka ei karvoihin katso kaavoihinsa kangistuneena.

Ohikiitäviä ovat ne ainekset,
Joita moni tuhon elementteinä pitää,
Vaikka syvyyden tuijotuskilpailussa ei irtopisteitä jaeta.

Candy oli hänen syntinsä,
Harmaan alueen katveessa,
Kaikkien tulevien juhlapäivien äitejä etsimässä.